Työpäivän päätteeksi kävin muutamassa puutarhaliikkeessä ostoksilla. En löytänyt samanlaista hortensiaa jonka sain äitienpäivälahjaksi, mutta ostin muita valkoisia kesäkukkia: Valkoisena orvokkeja, ruukkuneilikan, 2 tupakkakasvia ja muratteja. Huomenna istutan kasvit uusiin ruukkuihin.
Illalla ehdin käydä omien vanhempieni luona ja huvitin äitiäni kertomalla että aion taas, kolmannen kerran lyhyen ajan sisällä, maalata tupakeittiömme seinät. Seinät olivat pitkään anopin perua, kuten kaikki muukin täällä talossamme.
Ensimmäisellä maalauskerralla mielessäni siinteli tyylikäs suklaanruskea huone. Mieheni osti pyynnöstäni juuri oikeaa sävyä, mutta myyjä oli suositellut keittiöön sopivaa kestävää, kiiltävää maalia. Tulos oli aivan järkyttävän tumma ja kiilto vielä lisäsi tummuuden tuntua.
Seuraavaksi päätin itse hankkia värin, nyt mielessäni oli sellainen puuterinen, vaalea sävy. Sävy oli kyllä puuterinen ja vaalea, mutta meidän tuvassamme se näyttää jotenkin silti karkkimaiselta. Liian karkkimaiselta makuuni.
...Nyt olen kaikessa hiljaisuudessa hankkinut hyvinhyvinhyvin vaaleaa harmaata, lähes valkoista väriä. Lattiamme ovat erään perinnevärikartan helmenharmaat. Ehkäpä kolmas kerta toden sanoo. Laitan tähän alle lainattuja kuvia omasta ihannevärimaailmasta ja tunnelmasta. Kuvat ovat Lexingtonilta ja Riviera Maisonilta.
Ihailen hyvin pelkistettyjä ja moderneja koteja, ja silti huomaan valitsevani meille pehmeämpää linjaa. En tiedä ovatko lapset vähän pehmentäneet makuani, ehkäpä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti